KURSSIN RATSUT
Tällä kurssilla työskentelevät ratsut:
TUNTIPOHJAT
1. TUNTI - TUTUSTUMISTA Tervetuloa paluu satulaan-kurssille! Paluu satulaan on alkeiskurssin versio sellaisille ratsastajille, jotka ovat aiemmin harrastaneet ratsastusta. Käymme läpi samoja asioita kuin vasta-alkajien kurssilla, mutta joihinkin asioihin saatamme paneutua jo syvemmin. Paluu satulaan-kurssin jälkeen Perusmerkkikurssin voi suorittaa perusmerkkikurssin ratsastuskokeella, jos ei halua käydä kurssia tunti tunnilta läpi. Toki saa kurssin käydä! :-) No mutta joka tapauksessa, minä olen Irene Raine, 37-vuotias neljän tähden ratojen kenttäratsastaja ja tämän yrityksen omistaja, ja toimin teidän matkaaoppaananne paluu satulaan-kurssin alusta loppuun! Aina saa kysyä, parhaiten saatte kiinni foorumin PM:llä (
yksityisviesti, Messages-linkki yläpalkissa).
Aloitetaan kokoontumalla tänne päätallin toimistoon. Jaan jokaiselle monisteet
Kuuvuoren tuntien yleisistä käytänteistä sekä ohjeita ratsastamaan tuleville. Ne kannattaa lukaista läpi! Lyhyesti: Kuuvuorella voi edetä kurssilta toiselle tai/ja käydä viikottaisilla ratsastustunneilla eli vakiotunneilla. Molemmat tavat kerryttävät taitoja, kursseilla käyminen ehkäpä hieman nopeammin. Tämän kurssin tavoitteena on palauttaa mieleen ratsastuksen peruskäsitteet- ja taidot kaikissa kolmessa askellajissa sekä palauttaa itsevarmuutta toimia hevosten kanssa niin tallissa kuin ratsainkin. Siksipä kurssin ensimmäisillä tunneilla hevosten hoitajat ovat mukana avustamassa niin tallissa kuin kentälläkin. Tänään kaikilla on vähintään hoitajat vierellä kävelemässä, ensi kerralla voitte jo sanoa jos halautte mennä ilman taluttajaa - ja tavoitteena on, että kolmannella tunnilla kaikki menevät jo itsenäisesti. Edetään teidän mukaan!
Meillä Kuuvuorella mennään aina kaksi perättäistä tuntia samoilla ratsuilla. Näin ne ehtivät käydä hieman tutummiksi, ja usein juuri se toinen tunti on antoisampi. Ennen kuin lähdetään pääkentälle, saatte yhdessä hoitajien kanssa laittaa omat kurssiratsunne kuntoon. Minulla on tässä demohevosena Lytty, käydään läpi kuntoonlaitto tuntia varten, ja sitten pääsette tositoimiin.
Ratsastustunnille lähdetään aina jonossa kun kaikki ovat valmiina. Pidetään aina taluttaessakin riittävä välimatka muihin! Tänään on tosi kiva keli, joten ollaan ulkona pääkentällä. Saatte kävellä pari kierrosta kentän ympäri hevosten kanssa ennen kuin tulette kaartoon. Kaarrossa hoitajat avustavat selkäännousussa; täältä laidalta saa tulla hakemaan selkäännousujakkaroita. Meillä Kuuvuoressa noustaan aina selkään jakkaralta, sillä se säästää jalustinhihnojen lisäksi myös hevosten selkiä. Kun kaikki ovat päässeet selkään, kierrän tarkistamassa vyöt ja jalustinten pituudet.
Ja sitten kohti kaviouraa! Kerätään ohjat tuntumalle, jokainen tarkistaa, että nyrkit ovat pystyssä ja kiinni, hieman satulan etukaaren yläpuolella. Tinkalla, tarkista, että kyynärpäät ovat kiinni kyljissäsi ja niistä lähtee suora linja aina ponin suuhun saakka.
Valmistellaan seuraavan ratsastusradan kirjaimen kohdalle pysähdys. Istukaa syvemmälle satulaan, ikään kuin maa vetäisi teitä puoleensa, ja puristakaa ohjia kevyesti nyrkissä. Jos tarpeen, kerätkää ohjia hieman lyhyemmäksi; sopiva ohjanpituus on sellainen, että tunnette tasaisesti molemmat suupielet, ja pidätteet menevät läpi nyrkin sisällä. Kun hevonen pysähtyy, muistetaan hellittää sormia nyrkissä eli myödätään. Ja taas käyntiin! Annetaan pohkeita tasaisesti molemmilla säärillä polvista alaspäin, ei kantapäillä. Upsista, siellä heti Villellä nousi kantapäät ylös. Ajattele sääret kiinni hevosen kylkiin ja samalla varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä. Ei kannata painaa kantapäitä väkisin alas, sillä silloin koko jalka jännittyy ja ajaudutte tuoli-istuntaan, missä taas on vaikea antaa täsmällisiä apuja. Pyritään heti alusta lähtien ratsastamaan siistein, mahdollisimman vähäeleisin avuin!
Käännetään hevoset seuraavan kirjaimen kohdalta rata poikkisuuntaan leikkaalle, eli ikään kuin kääntäisitte kohti kaartoa. Taas valmistellaan hevonen tuleviin apuihin eli tiivistetään hieman istuntaa ja puristetaan sormia nyrkissä - tätä kutsutaan puolipidätteeksi. Puolipidäte kertoo hevoselle, että sen on aika skarpata ja valmistautua tuleviin apuihin. Hyvä! Puolipidätteen jälkeen lähdetään kääntämään katsetta kohti uutta suuntaa, painetaan vastakkainen eli ulkopohje kevyesti kylkeen ja siirretään sisäkättä hieman kentän sisälle päin. Hups, ei ihan noin paljon, Onnilla, muistetaan taas ne vähäeleiset avut! Kerätkää ohjia lyhyemmiksi, niin ettei niissä roiku ylimääräistä.
Otetaan uusi käännös rata poikkisuuntaan leikkaalle ja pysähdys keskelle kenttää. Muistakaa valmistella pysähdys ja myödätä, kun hevoset pysähtyvät. Oho, Ville siellä vähän ennakoi - otapa uudestaan käyntiin ja tällä kertaa itse pysäytät hevosen. Ja vielä kolmas rata poikkisuuntaan leikkaa! Pyrkikää ratsastamaan hevoset vähän reippaampaan käyntiin; muistuttakaa pohkeilla etenemään, jos tuntuu, että heppa vaan laahustaa. Nyt otetaan pysähdyksestä muutaman askeleen peruutus. Kun olette myödänneet kiitoksena pysähdyksestä, teette uuden puolipidätteen, siirrätte painoa hieman eteen ja pieni pidäte nyrkissä. Samalla puristatte kylkiä pohkeilla tasaisesti. Hyvä! Hieno peruutus Buenolla. Reinolla, älä vedä ohjista taaksepäin, vaan pyri saamaan reaktio ihan vaan nyrkin sisällä. Lyhennä ohjaa ja pidä kyynärpäät lähellä kylkiä, pitkillä ohjilla tulee helposti viedyksi kädet suoraksi ja silloin käsi on tosi kova hevosen suulle, koska kyynärpäissä ei ole joustoa ja avut pitää ottaa aika isosti. Noin, parempi! Ja siitä reippaaseen käyntiin. Muistakaa hellittää pohkeilla, kun hevonen vastaa apuun! Jos reaktiota ei kuulu, toista apu, mutta älä jää puristamaan kylkiä.
Lähdetään sitten Hessu kärjessä kääntämään hevoset pääty-ympyrälle. A-päädyssä valmistellaan puolipidätteellä noin metriä ennen A-kirjainta, jonka kohdalta lähdetään kääntämään kohti K-kirjainta. Taas käännetään koko ratsastuskentän keskipisteelle, josta jatketaan F-kirjainta kohti. Kääntäessä oli kolme tärkeää apua: katse, sisäkäsi ja ulkopohje. Mitä sisäkäsi tekikään? Aivan oikein, sisäkäsi puristuu nyrkissä ja siirtyy kaulalla hieman kentän keskustaa kohden. Samalla ulkopohje painuu kylkeä vasten. Mainiota! Albin saisi kävellä hieman reippaammin ja Lytyllä tarkista ettei ohjat vaihda paikkaa kaulan yli; pidetään kädet aina omalla puolellaan!
Andreas 06, Public domain, via Wikimedia Commons
Samalla kun teette päätyihin ympyröitä, voitte omaan tahtiin ottaa pitkille sivuille pysähdyksiä ja napakoita liikkeelle lähtöjä. Täällä tallin puoleisella pääty-ympyrällä saatte vuorollanne tulla kävelemään muutaman ympyrän ajaksi, minä katson vähän jokaisen asentoa.
Sitten välikäynnit! Antakaa hevosille pitkät ohjat ja voitte itsekin vaikka irrottaa jalat jalustimista ja pyöritellä vähän nilkkoja. Ottakaa pieni huilitauko, hengitelkää syvään.
Eiköhän jatketa! Otetaan jalustimet takaisin jalkaan ja ohjat tuntumalle. Jalustimen paikkahan on päkiän leveimmällä kohdalla; varpaat ylempänä kuin kantapää. Varpaat ja polvet osoittavat menosuuntaan, siten, ettei polvet purista satulaa. Lytyllä voisit vielä korjata jalan asentoa niin, että sisäreisi lepää satulaa vasten; ei takareisi. Näin saat pohkeet tiiviimmin kylkien lähelle ja kantapään käyttäminen loppuu. Hyvä! Lähdetään sitten ratsastamaan käyntiä aktiivisemmaksi ja otetaan muutama pätkä ravia. Jokainen muistaa miten kevennetään - joka toisella askeleella noustaan satulasta ja joka toisella laskeudutaan pehmeästi alas. Ottakaa harjasta tai kauhukahvasta kiinni, jos tasapaino tuntuu heittelevän. Ja ravia! Muista puolipidäte ennen varsinaisia apuja, Albinilla, se ei muutoin lähde ravaamaan tämän vuorokauden aikana. Noin, parempi! Kevennä hieman lähempänä satulaa, Reinolla! Ja takaisin käyntiin heti kun tuntuu, että tasapaino karkaa. Otetaan uusi siirtyminen raviin seuraavan kirjaimen kohdalta.
Vaihdetaanpa suuntaa. Siirretään kaikki hevoset käyntiin; istukaa alas satulaan ja taas kuvittelette painuvanne maata kohti. Pieni pidäte nyrkin sisällä ja kantapäitä kohti maata. Hyvä! Hessupa innostuikin ravaamaan, ota sillä vähän napakampi pidäte ja istu sitkeästi liikettä vastaan. Sitten vaihdetaan suunta - sieltä Bueno kärjessä seuraavan kirjaimen kohdalta valmistelet ikään kuin kääntyisit radalle poikkisuuntaa leikkaa, mutta puolessa välissä kenttää käännätkin ponin takaisin tulosuuntaa kohti. Tie muistuttaa pisaraa; kävelkää hetki uran sisäpuolella, kunnes ei tule enää kavereita vastaan. Sitten vain takaisin uralle. Tätä ratsastusradan tietä kutsutaan täyskaarroksi - se on oiva tapa vaihtaa suuntaa!
TÄYSKAARTO.
Andreas 06, Public domain, via Wikimedia Commons
Otetaan vielä tähänkin suuntaan ravia. Tällä kertaa istutaan alas harjoitusraviin ja pyritään ravaamaan kokonainen pitkä sivu. Laittakaa vaikka silmät kiinni, taluttajat kyllä huolehtivat kaikesta! Teidän tehtävänne on nyt vain rentoutua ja mukautua hevosten liikkeisiin. Hessulla riittää ihan pienet avut, se tuntuu olevan kovin innoissaan tänään.
Hyyvä! Eiköhän tämä riitä tältä päivältä. Saatte kävellä pitkin ohjin loppukäynnit parin kierroksen ajan, sitten kaartoon ja isot kiitokset hevosille. Tällä kertaa tuli niin paljon asiaa, että hevosten hoitajat hoitavat ponien taluttelut takaisin talliin ja riisuvat ne. Ensi kerralla saattekin varustaa kurssiratsunne itse, hoitajien avustuksella ja lopuksi päästään yhdessä katsomaan hevosten purkamista tunnin jälkeen. Ensi kertaan!
Tervetuloa takaisin harrastuksen pariin! Tästä se lähtee.
2. TUNTI - PERUSAVUT - kääntäminen ja asettaminen Tervetuloa toiselle paluu satulaan-kurssin tunnille! Tänään jatketaan perusapujen parissa ja lopuksi katsotaan yhdessä hevosen purkaminen ratsastustunnin jälkeen. Aloitellaanpa sitten! Kaarrosta kaikki samaan aikaan kohti kaviouraa. Uralle päästyään on hyvä hetki kiinnittää huomiota omaan istuntaan - alkukäynnit kannattaa käyttää tehokkaasti hyödykseen. Palautellaan myöhemmin mieleen miten hevoseen pystytään
vaikuttamaan istunnalla, mutta ensimmäisenä pitää istua selässä niin, ettei se häiritse hevosta. Hyvän istunnan A&O on rentous! Sulkekaa silmät ja antakaa kehonne rentoutua käyntiin. Huomaatteko, miten istuinluut kohoavat askelten mukana vuorotellen? Hengitelkää syvään ja päästäkää kyljet rennoksi ja seuraavalla hengen vedolla hengittää kyljet yhtä pitkiksi. Pyöräyttäkää hartiat taakse ja nostakaa reidet hetkeksi ilmaan. Laskekaa ne sitten takaisin satulaa vasten, siten, että vain sisäreidet koskettavat satulaan. Avatkaa silmät ja kerätään ohjat käteen. Miltäs tuntuu nyt?
Tinkalla voisit vielä laskea hartiat alas korvista. Sitten toinen juttu hyvästä perusistunnasta: ratsastaja on jäntevä, eli ei hylly ja hölsky kuin perunasäkki, vaan keskivartalo tekee töitä ja pitää torson paikoillaan. Ryhdikkyys lähtee kypärän nupista suorana linjana hartioiden kautta alas lantioon ja nilkan kehräsluuhun. Oikein hyvältä näyttää!
Lähdetäänpä sitten ratsastamaan hevosia aktiivisempaan käyntiin. Se tarkoittaa sitä, että takajalat astuvat syvälle rungon alle, kohti kuolaintuntumaa. Muistatteko kaikki mitä tuntumalla tarkoitettiin? Kaikki korjaa kyynärpäät kiinni kylkiin, kädet lasketaan rennosti etukaaren päälle, noin nyrkin verran toisistaan ja satulasta. Näin muodostuu suora linja kuolaimesta ohjien kautta kyynärpäihin, jotka tietenkin ovat joustavasti koukussa. Kun ohjat ovat sopivan mittaiset ja kädet oikeassa asennossa, hevosen suupielten pitäisi tuntua nyrkkeihin saakka pehmeinä. Voitte testata tuntumaa tekemällä muutamat pysähdykset kirjainten kohdille. Jos tuntuma on hyvä, hevonen pysähtyy puolipidätteen jälkeen vain pienellä nyrkkien puristuksella.
Hyvä! Lähdetään sitten sieltä Ville kärjessä ratsastamaan molempiin päätyihin pääty-ympyrät. Muistakaa puolipidätteet! Katse vie ja ohjat tekevät vain ihan pienet avut. Sieltä voi ulkojalalla tehostaa ajattelemalla, että kääntää ikään kuin ulkolonkalla hevosen lapoja. Samalla pidetään ulko-ohjan tuntuma tiiviinä, jotta hevoset eivät lähde ihan banaaneiksi. Sisäohjalla
asetetaan hevosen päätä kaaren mukaisesti: siirrä sisäkättä aavistuksen verran kohti kentän keskustaa, hartiasta lähtien. Siten, että näette hevosen asetuksen puoleisen silmäkulman ja sieraimen. Hevosen on tarkoitus asettua niskastaan, ei koko kaulastaan! Asetetaan ympyrän kaaren mukaisesti eli sisäkädellä. Hups, ei ihan noin paljon! Reinolla muista ottaa myös sisäpohje mukaan, eli tue hevosen kylkeä pitämällä sisäjalka pitkänä alhaalla ja lähellä kylkeä.
Hienoja asetuksia ja pyöreitä ympyröitä teillä! Lähdetään sitten siirtämään pitkien sivujen ajaksi hevosia kevyeen raviin. Taas ne puolipidätteet... Aina kun sisäetujalka on maassa, nousette ylös! Palaa satulaan reisillä jarrutellen. Koettakaa keventäessäkin löytää hyvä perusistunta, eli katse eteen, kantapäät alas ja kyynärpäissä säilyy kulma ja jousto. Istukaa alas satulaan muutama metri ennen kulmaa, valmistelkaa siirtyminen käyntiin ja ratsastakaa pääty-ympyrät käynnissä. Hups, siellä jonkun jalustimet lensivät jalasta. Ei se mitään, ota käyntiin ja korjaa jalustimet takaisin jalkaan. Jalustimet putoavat ravatessa, jos jalat ovat jännittyneet. Päästä kantapäät rennosti alas ja jalat kohti maata.
Kokeillaan sitten jatkaa ravissa koko tehtävä, eli myös pääty-ympyrät. Nyt on erityisen tärkeää keventää tasan molemmille jalustimille, muutoin tasapaino lähtee herkästi kaatumaan sisäjalalle ja ympyrät sen kun pienenevät. Kevennä ennemmin vähän enemmän ulkojalalle, jos tuntuu hankalalta!
Hyyvä! Istutaan sitten alas harjoitusraviin ja valmistellaan siirtyminen käyntiin. Annetaan hetkeksi pidempää ohjaa ja samalla kun kävelette välikäyntejä, voisitte vaihtaa suuntaa.
Jatketaanpa sitten. Saiko kaikki hengiteltyä? Hyvä! Kerätään ohjat takaisin tuntumalle ja muistellaan volttien ratsatusta.
Voltti on kuin miniatyyri ympyrä; se käy kentän keskipisteessä ja palaa uralle. Ratsastetaan H-, K-, F- ja M-kirjainten kohdalle voltit ja päätyihin ympyrät. Eli jokaiselle pitkälle sivulle tulee kaksi volttia ja päätyihin yhdet isot ympyrät. Voltilla toimii samat avut kuin ympyrällä: katse ja ulkoavut kääntää, sisäavut asettaa.
VOLTTI.
Andreas 06, Public domain, via Wikimedia Commons
Okei, siellä voisi Lytty kävellä reippaammin eteen myös voltilla. Reinolla nyt parempi asetus, katso vielä että voltista tulee pyöreä eikä kananmuna... Siirretään sitten hevoset kevyeen raviin pääty-ympyröiden ajaksi. Pitkät sivut tullaan käynnissä. Jotta ei tule yhteentörmäyksiä, muistetaan ratsastusradan liikennesäännöt tunnilla: tehtävää eli tässä tapauksessa esimerkiksi volttia tekevällä on etuajo-oikeus. Se tarkoittaa sitä, että uralla tulija väistää voltilta tulevaa. Väistää voi hidastamalla, pysäyttämällä hevosen tai kääntämällä omalle voltille. Voltin ratsastuksesta ei koskaan ole haittaa!
Tinkalla vaihda kevennys oikeaksi, Reinolla anna hieman enemmän tilaa eteen eli päästä ohja aavistuksen pidemmäksi. Parempi!
Muutetaan lopuksi tehtävää siten, että pääty-ympyrät jäävät pois. Sen sijaan otetaan lyhyet sivut harjoitusravia. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, loppu tunti ratsastetaan ilman jalustimia. Jalustimet nostetaan satulan etukaaren eteen sää'älle, jotta ne eivät kolise kylkiin. Volteilla keskittykää tuntemaan molemmat istuinluut satulassa; jos niitä ei tunnu, voi satulassa vähän hakea asentoa. Hyvä! Jos ravaaminen ilman jalustimia pelottaa, voi pyytää hoitajaa taluttamaan, päästää irti ohjista ja ottaa kiinni harjasta. Näin ei tule vahingossa ottaneeksi tukea ohjista.
Villellä, tarkista, että molemmat kyljet ovat yhtä pitkät! Nyt painut helposti lysyyn sisäkyljestä ja silloin hevonen lähtee oikomaan voltilla.
Onnilla, hellitä polvista! Älä tukeudu satulaan jaloilla vaan istu syvemmälle satulaan ja rentoudu. Jos jännität, ravi hölskyttää taatusti. Ajatelkaa, että joku kiskoo kypärästä ylöspäin samalla kun jalat painuvat kohti maata. Hassua, mutta se auttaa löytämään liikkeen keskipisteen satulassa. Ratsastajan tärkeää istua aina
liikkeen päällä, silloin mukautuminen on helpointa.
No niin, eiköhän tämä ala riittämään ratsastusosuudesta tältä päivää! Huomenna saattaa reisissä tuntua... Tullaan kaartoon, hepoille kiitokset, jalkaudutaan ja saatte itse taluttaa kurssiratsunne talliin. Hoitajat hengaavat niiden kanssa sen aikaa, kun tulette päätalliin Lytyn karsinalle. Käydään yhdessä läpi hevosen purkaminen ja saatte sitten ryhtyä toimeen kurssiratsujenne kanssa. Ensi kerralla varaattekin sitten aikaa noin 30 min ennen tunnin alkua uuteen kurssiratsuun tutustumiseen sekä varustamiseen. Puratte myös itse! Ensikerralla ratsastetaankin jo koko tunti itsenäisesti. Jalkautumisen jälkeen ohjat nostetaan pois kaulalta, jalustimet nostetaan ja satulavyötä löystetään. Talleille lähdetään jonossa, pidetään välimatkat.
***
Hevosen purkaminen tunnin jälkeen on kuin takaperin varustus tuntia varten. Aloitetaan suitsista. Ohjat ovatkin jo pois kaulalta. Ensimmäisenä avataan poskiremmi, aina viimeisenä turparemmi. Osaako joku kertoa, miksi? Sitten otetaan hevosen pää kainaloon, pidetään kiinni nenäpiin päältä ja sujautetaan suitset korvien yli ja pois päästä. Sitten pujotetaan riimu päähän - se on helpompi pukea kuin suitset, koska riimussa ei ole kuolaimia. Riimunnaru sidotaan vetosolmulla karsinan tolppaan, ei koskaan kaltereihin. Suitset kannattaa ripustaa ovessa olevaan koukkuun odottamaan satulahuoneeseen vientiä. Hyvä - sitten satulan kimppuun. Ensin irrotetaan vyö ja lasketaan se satulan päälle. Ota etu- ja takakaaresta kiinni ja lähde tuomaan satulaa rauhassa syliisi. Satula laitetaan odottamaan telineeseen. Seuraavaksi riisutaan suojat yksi kerrallaan, muistetaan taas ettei hevosen takaa tai alta saanut kulkea. Lopuksi hevonen harjataan. Varsinkin hikiset kohdat on hyvä harjata huolellisesti, oikein hikiset läntit voi putsata kostealla sienellä. Hevoselle puetaan vuoden ajan ja jokaisen hevosen ohjeiden mukaisesti joko fleeceloimi, talliloimi tai tallitoppaloimi. Nyt syksyllä puetaan vain fleecet. Loimitus aloitetaan taas lautasten päältä: levitä loimi rauhallisesti kohti hevosen lapoja ja kaulaa. Kiinnitä ensimmäisenä ryntäille tulevat klipsut ja sitten mahavyöt. Viimeisenä nostetaan häntä lenksun päälle. Ota hevoselta riimu pois; koskaan ei jätetä hevoselle varusteita karsinaan, sillä se voi teloa itsensä niihin piehtaroidessaan ja hinkatessaan päätään seiniin.
Hyvä - sitten vain kaikki omien kurssiratsujen kimppuun! Muistakaa käydä pesemässä kuolaimet satulahuoneen vesipisteellä, pesukarsinassa tai ponilassa ulkona harjauspuomin puutarhaletkulla. Suitset ristitetään laittamalla ohjat niskahihnan päälle, turparemmi kiinni ja pyöräytetään leukaremmi kaksi kertaa koko paketin ympäri ennen kuin se laitetaan kiinni. Noin! Ohjat pysyvät kasassa ja seuraava ratsastaja saa ne helposti käyttöön. Suitset ja satula palautetaan oikeaan satulahuoneeseen hevosen nimellä merkittyyn telineeseen. Hikinen tai kastunut huopa irrotetaan ja asetetaan satulan päälle kuivumaan. Huovasta, satulavyöstä, suojista ja jalustimista harjataan irtokarvat- ja hiekka pois. Jos hevosella on pintelit, aloitetaan niiden käärintä tarrapäästä.
Ensi kerralla nähdäänkin uusien kurssiratsujen merkeissä!
3. TUNTI - SUORISTAMINEN & LAUKKAA! Heippa taas kaikille ja tervetuloa kolmannelle paluu satulaan-kurssitunnille! Tänään teille onkin jaettu uudet ratsut ja saatte omatoimisesti varustaa ja taluttaa ne tunnille. Tänään ollaan maneesilla sillä ulkona käy melkoinen syysmyräkkä. Kun mennään maneesiin niin jäädään ponikäytävän päädyssä olevaan odotusaulaan siksi aikaa että valo muuttuu vihreäksi. Ovi aukeaa napista painamalla! Pidetään välimatkat odotellessakin kunnossa.
Kaikki näyttävät päässeen satulaan ja alkukäynneille kaviouralle. Hienoa! Tänään pääsettekin jo ihan tositoimiin, ratsastamaan kokonaisen tunnin itsenäisesti.
Kerätäänpä sitten ohjat käteen ja lähdetään työstämään käyntiä aktiiviseksi. Muistatteko vielä viime tunnin asiat - voltit ja asetukset? Sovelletaan nyt hieman tätä asiaa: kentällä on nimittäin kulmat. Jokaiselle lyhyelle ja pitkälle sivulle kääntäessä on ensin vastassa
ratsastusradan kulma. Nämä ovat oivia tilaisuuksia kalastaa koulukisoissa pari lisäpojoa - ja käyttää hyödyksi hevosen valmistelussa tulevaan tehtävään. Kulman huolellinen ratsastus myös kokoaa hevosta hieman, mutta siitä lisää tuonnempana. Kulmaan tullessa on tärkeää valmistella puolipidätteellä.
Miksi puolipidätteet ovat tärkeitä? Samalla pohkeet muistuttavat hevosta liikkumaan aktiivisesti eteen; ei ole tarkoitus valua kulmaan pitkällä hevosella kuin jätkän räkä. Siellä voi Liinulla vähän lyhennellä ohjia ja Kyllillä tarkistaa nyrkit pystyyn ja kiinni.
Kulmassa toimii samat avut kuin voltilla: sisäohja asettaa, ulko-ohja
[tekee mitä?], sisäpohje tukee kylkeä ja ulkopohje kääntää. Nyt kulman jälkeen tuleekin seuraava juttu, eli hevosen suoristaminen. Se tapahtuu ratsastamalla hetkellisesti molemmista pohkeista eteen. Jos hevonen tuntuu seilaavan enemmän toista pohjetta vasten, korjaa se
[miten?] Hyvä!
Tutustutaan uuteen ratsastusradan tiehen, eli koko rata leikkaa tai lävistäjä toiselta nimeltään. Lähdetään M-kirjaimelta kääntämään vinolla linjalla kohti kentän keskustaa ja vastakkaisen sivun samaa kohtaa, K-kirjainta. Käännetään hevoset siis uralle hieman ennen kulmaa - ja taas päästään ratsastamaan hevoset kauniisti kulmiin, vai mitä? :-) Tämä tie vaihtaa suuntaa. Muista suoristaa hevonen, Almalla! Kun suunta vaihtuu, vaihdetaan raippakättä. Raippa pidetään aina
[kummassa kädessä?], lepäämässä reittä vasten. Käännetään taas uudelle lävistäjälle F-kirjaimesta, kohti H:ta. Nyt suunta vaihtuu siis jatkuvasti, ja lävistäjät muodostavat ikään kuin kulmikkaan kahdeksikon.
KOKO RATA LEIKKAA.
Andreas 06, Public domain, via Wikimedia Commons
Valmistellaan siirtämään hevoset kevyeen raviin ja jatketaan samaa kulmiin ratsastusta ravissakin. Ravatessa suoristamisen tärkeys korostuu, kun ei mennä kaviouralla seinän tukemana. Kevennys vaihtuu lävistäjän puolessa välissä, istukaa alas satulaan ylimääräisen askeleen ajaksi.
Lisätään molempiin päätyihin pääty-ympyrät. Muistetaan taas väistää kaveria! Vieläkö kaikilla on mielessä ympyrällä käytetyt avut? Hienoa!
Tarkistapa, Kyllillä, ulkoavut. Nyt se ei taivu rehellisesti vaan kääntää vain kaulasta sisäohjan perässä ihan banaaniksi. Ei fuskata!
Almalla taasen sisäpohje hereille. Se ei muutoin edes asetu, vaan jatkaa löntystelyä tyytyväisenä ja tikkusuorana.
Valmistellaan sitten siirtyminen käyntiin. Jokainen istuu alas satulaan harjoitusraviin ja lähtee puolipidätteiden kautta siirtämään hevosta käyntiin. Ohops, olipa se tökkäävä pysähdys Jekulla. Otapa uusi ravi ja kokeile hieman pehmeämmin.
Jätetään nyt lävistäjät sikseen ja siirretään hevoset hieman uran sisäpuolelle, noin metri irti urasta. Näin ne eivät saa tukea seinästä, vaan teidän pitää itse aktiivisesti ratsastaa ne suoraksi. Lyhyillä sivuilla ratsastetaan käynnissä ja pitkät sivut harjoitusravissa. Muistetaan ratsastaa huolelliset kulmat ja puolipidätteet! Jos ravi tuntuu pompottavalta, nojaa aavistuksen verran taakse ja katso eteen! Päästä myös lantiosi seuraamaan hevosen liikettä, jalat pitkiksi alas kyljille: ravi on kaksitahtinen askellaji, eli vuorojalat ovat samanaikaisesti ilmassa. Voit kuvitella polkevasi pyörää takaperin, se voi helpottaa harjoitusravissa istumista.
Mikä muu helpottaa harjoitusraviin mukautumista? Keksi ainakin kaksi vinkkiä! Hyyvä! Otetaan sitten hevoset käyntiin ja annetaan niille hetkeksi pitkät ohjat. Saatte itsekin hieman rentoutua ja hengähtää. Harjoitusravi on pitkästä aikaa yllättävän rankkaa!
Eihän me vielä saatu siitä tarpeeksemme! Joku viisas on joskus sanonut, että tekemään oppii vain tekemällä... Sama koskee valitettavasti myös sisuskalujen tottumista harjoitusraviin. Okei, kerätään ohjat tuntumalle ja valmistaudutaan siirtämään hevoset harjoitusraviin seuraavan kirjaimen kohdalla. Nyt saatte mennä kaviouralla. Ratsastetaan pääty-ympyrät, saatte niiden ajan halutessanne kevennellä.
Alma menee nyt ihan mummoravia, koetapa saada se hereille ja liikkumaan pohkeesta rehellisesti eteen.
Lähdetäänpä sitten kokeilemaan laukannostoja! Otetaan kentän kulman jälkeen pitkän sivun alkuun nosto ja pyritään laukkaamaan koko pitkä sivu, seuraavaan kulmaan siirrytään harjoitusraviin. Lyhyellä sivulla kevennellään pääty-ympyrän verran ja taas kentän kulmaan tullessa käyntiin. Kulman jälkeen uusi laukannosto.
Laukannosto lähtee istunnan tiivistämisestä. Sisäpohje siirtyy
[eteen vai taakse?] ja sisäohjan pieni asetus auttaa hevosta nostamaan oikean laukan. Muista katsoa sinne minne olet menossa! Jos laukkaaminen pelottaa, voit ottaa kiinni satulan kauhukahvasta tai jos sellaista ei ole niin harjasta.
Jekulla, hidasta ravia niin että pystyt taas istumaan alhaalla harjoitusravissa ja kokeile uudelleen.
Hyvä! Kun heppa viimein laukkaa, täytyy laukkaa myös ylläpitää eli ulkopohkeella pieniä signaaleja kun tuntuu, että laukka meinaa lähteä hyytymään raviksi.
Almalla, valmistele huolellisesti puolipidätteellä! Se vaati aikalailla laukannostolta, mutta se myös palkitsee kun kaikki on just eikä melkein oikein tehty.
Kyllillä, tähän suuntaan laukan nostaminen on hieman vaikeampaa kuin oikealle. Tue sitä ulko-ohjalla.
Okei! Otetaan vielä yhdet nostot ja sitten saattekin ottaa loppuravit uraa pitkin. Loppuraveissa hevoset saisivat ravata aktiivisesti takaa eteen. Antakaa hieman pidempää ohjaa ja keventäkää liioitellun isosti, sillä lailla saatte hevosta houkuteltua pidentämään kaulaansa ja venyttämään kohti kuolainta. Loppuravien tarkoitus on
[mikä?]Hienoa työtä, tytöt! Lopetellaan loppukäyntien jälkeen taas kaartoon, isot kiitokset hevosille. Ensi kerralla onkin hieman erilainen tunti - meillä on jokaisen kanssa n. 20 minuuttia juoksutuksessa istuntapainotteista ratsastusta ja yhteisenä osuutena teoriaa kerhohuoneessa.
4. TUNTI - ISTUNTA JA TEORIATUOKIO Hei vaan taas kaikille! Tänään onkin vuorossa hieman erilainen tunti: jokainen pääsee juoksutettavaksi omalla vuorollaan ja vuoroaan odottavat saavat ratsastaa täysin itsenäisesti. Otan jokaisen vuorollaan tänne maneesin tallin puoleiseen päätyyn, muut saavat ratsastaa toisessa päädyssä itsenäisesti käynnissä ja kevennellä ravaten, jos tuntuu, että on siihen valmis. Huolehtikaa itse välimatkoista!
Otetaan yhteiset alkuravit. Ratsastustunnit useimmiten alkavat alkuravailulla: tarkoituksena on herätellä hevosia päivän työhön reippaassa ravissa. Siirtäkää hevoset raviin! Almalla hieman lyhyemmät ohjat ja Tulpulla kantapäät alas ja varpaat eteen. Alkuraveissa ei vielä ole niinkään väliä, missä muodossa hevonen kulkee, kunhan se liikkuu takaa eteen, eli takajalat polkevat alle. Tämä tapahtuu kyllä, kun kevennät riittävän lähellä hevosta etkä pompi holtittomasti, pidät jalat pitkinä alhaalla kylkiä vasten ja teet pieniä puolipidätteitä. Jekulla vielä yhtä pitkät ohjat, nyt sun ulko-ohja roikkuu pidempänä kuin sisäohja.
No niin, tulkaapa sieltä sitten yksi kerrallaan tänne juoksutukseen. Elikkä juoksutuksessa ohjat solmitaan kaulalle, niistä ei sinun tarvitse välittää laisinkaan. Napsautan pitkän juoksutusliinan kiinni molempiin kuolainrenkaisiin deltan avulla. Ota myös jalustimet pois jalasta ja risti ne etukaaren eteen. Jos tasapaino tuntuu horjuvan kauheasti, voit ottaa tukea kauhukahvasta. Minä pidän huolen hevosen liikkumisesta eteenpäin, niin sinä saat keskittyä vain ja ainoastaan omaan istuntaasi. Hyvä, aloitetaan käynnistä.
Päästä jalat ihan rennosti kylkiä pitkin ja käännä polvet ja varpaat menosuuntaan; siten, että sisäreisi koskettaa satulaa, takareisi ei kosketa. Vaikka ei olekaan jalustimia jalassa, pidä varpaat hieman ylhäällä, silloin pohje asettuu oikealle paikalleen kylkeä vasten.
Siirretäänpä sitten hevonen raviin. Hups, pomputtaako? Älä purista itseäsi reisillä satulaan vaan päästä rennoksi! Ajattele taas sitä polkupyörää, pidä katse edessä ja kroppa rentona. Keskivartalo töihin!
Ja sitten laukkaa! Nyt onkin tärkeää löytää se rentous ja samalla myös tasapaino molemmille kyljille. Jos toinen kylki - useimmiten näin ympyrällä laukatessa sisäkylki - painuu lysyyn, koko istunta karkaa vähän sinne sisäsyrjälle. Ja nyt kun ei ole jalustimiakaan antamassa tukea, tuki pitää löytää keskivartalon "korsetista".
Levitä kädet sivulle - jos vaan uskallat! Lähde sitten ihan rauhassa viemään sisäkättä kohti kattoa, pidä ulkokäsi koko ajan sivulla. Huomaatko, mitä kyljille tapahtuu? Varo, ettet purista itseäsi jaloilla satulaan, se itseasiassa vain pahentaa pomppimista.
Hyvinhän se sujui! Otetaan käyntiin niin saat otettua ohjat taas käteen. Vaihdetaan samalla suunta. Otetaan ohjat kädessä kaikki askellajit läpi, saatat huomata kuinka helposti sitä tukeutuukaan ohjaan. Jos tuntuu että meinaat ottaa ohjista tukea, suorista kyljet ja hae molemmat istuinluut penkkiin ja työnnä vähän käsiä eteenpäin kohti säkää, ihan kuin työntäisit kottikärryjä.
Tässäpä oiva video istunnasta!
© Ystäväni Hevonen
TEORIAOSUUS:
Jutellaanpa hetki tuntikuittauksista! Varmasti kaikki ovat joskus kokeneet sen pakkopullahetken, kun tuntikuittauksen kirjoittamista on lykännyt ja lykännyt ja kun siihen vihdoin tarttuu, ei keksi mitään sanottavaa. No, tuntikertomuksiin saat helposti lisäväriä kun antaa mielikuvitukselle siivet. Käytä muita tallilaisia, adjektiiveja ja dialogia, ja tarina herää henkiin!
Menisin tänään Riinalla, joka ei houkutellut yhtään. Tunnilla aiheena olisi laukkapuomit, sentään jotain kivaa.
VS
"Tänään mennään laukkapuomeja, ota vaikka Riina", ratsastuksenopettaja huikkasi luukun takaa.
"Riina!" Ähkäisin, se musta torinhevostammako? Kaikkihan tiesivät, että se oli koko tallin tylsin ratsu!
"Piristy nyt", Emma sanoi ilkikurinen virnistys naamallaan, "mennään sentään laukkapuomeja."
"Helppo sun on sanoa..." jupisin.
Jos tunnille ei ole muita tulijoita, käytä vapaasti kattavaa NPC-hahmokokoelmaa tai keksi uusia. Tunnilla harvemmin ollaan yksin, ellei se ole yksityistunti - ja silloinkin joku on varmasti katsomossa. Joskus tunnilla keskittyminen vaihtuukin pohkeenväistöistä päivän kuumiin puheenaiheisiin.
♡ Merkitse dialogi eli hahmojen ääneen puhutut asiat selkeästi, aivan kuten missä tahansa tarinassa.
♡ Adjektiiveilla voit kuvailla, millainen jokin tai joku on. Esimerkiksi uninen Riina avaa lukijalle mielenmaisemaa jo paljon tehokkaammin kuin pelkkä Riina.
♡ Tuntikuittauksessa pituus ei ole valttia, vaan laatu.
♡ Kirjoita aina ensin Wordilla, Muistiolla tai muulla tekstinkäsittelyohjelmalla - foorumilla on paha maine bugaamisessa ja tekstien kadottamisessa.
♡ Tarkista kirjoitusvirheet ja lue teksti läpi siten, että se on helposti luettavissa: välimerkit paikoillaan ja kappaleet eroteltuna kappalejaoilla. Yhtä pitkää pötköä on puuduttavaa lukea ja silloin myös tärkeät pointit katoavat rivien viidakkoon.
♡ VÄLTÄ ylenpalttista tekstin koristelua. Suosi helppolukuista fonttikokoa (12-14) ja sellaista fonttia ja väriä, josta saa pinnistelemättä selvän.
♡ Mieti etukäteen tarinalle juoni. Joskus on kiva kirjoittaa koko tunnista siitä hetkestä, kun tulee tallille, siihen hetkeen, kun poistuu tallilta, mutta aina ei vain ehdi tai jaksa paneutua niin syvälle tallielämään. Ehkäpä tarinan voisi rajata johonkin tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan tallilla? Edistymisen kannalta on syytä uppoutua pohkeenväistöihin kokonaisen tarinan ajaksi, mutta joskus tuntikertomus voi ihan yhtä hyvin sijoittua vaikkapa käytävällä käytyyn keskusteluun parhaan tallikaverin kanssa. Vaihtelu pitää homman mielenkiintoisena!
♡ Hyvässä tarinassa on siis aina selkeä juoni: mistä kaikki alkaa, mihin kaikki huipentuu ja lopulta loppuu.
♡ Siitä pohkeenväistöstäkin tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun mukaan ottaa erilaisia aspekteja ympäristöstä hevosen reaktioihin ja omiin ajatuksiin.
Ratsastimme tänään pohkeenväistöä. Betty oli tuhma.
vs.
Ratsastimme tänään pohkeenväistöjä, jotka olivat aiemmin olleet minulle vaikeita. Katsomossa joku pikkulapsi tömisteli juuri silloin kun minun vuoroni oli. Betty otti pohkeenväistön kunnon sivuloikalla ja minä tömähdin kentän pohjalle! Pohkeenväistöt eivät vain ole minun juttuni.
♡ Täällä ollaan oppimassa - älä turhaan ota stressiä siitä, miten paljon osaat tai tiedät ratsastuksesta ja siihen liittyvästä termistöstä. Opettaja kyllä ohjaa oikeaan suuntaan. Eli hyödynnä saamaasi palautetta! :-)
Ohjeet pätevät totta kai myös tallivihkomerkintöihin. Niissä etenkin muiden tallilaisten asema korostuu! Mitä kaikkea voikaan tallilla tehdä? Satulahuopien pesukin on paljon mielenkiintoisempaa kaverin kanssa kuin yksin. Aina ei kaikki suju niin kuin Strömssössä, joskus palasaippua lipeää kädestä ja liukuu koko tallipihan läpi vain kaataakseen tallipojan rähmälleen kuralätäkköön ja päätyäkseen ratsastuksenopettajan kesämekolle. Joskus ei vaan huvita juosta alkeistunnilla taluttamassa, ja pakenee vastuita kaverin kanssa rehukeittiöön piilosille. Kuuvuoressa kaikki on mahdollista, vain mielikuvitus on rajana. ;-)
5. TUNTI - PERUSAVUT II
Heipä hei taas! Tällä kertaa päästään taas perinteisen ratsastustunnin kimppuun. Kentällä on parit maapuomit, mutta niistä ei vielä tarvitse välittää. Siinä samalla kun kävelette alkukäyntejä, voitte pyöräytellä hartioita ja nilkkoja. Se on hyvä tapa opetella aina ratsastuksen aluksi: pieni venyttely ja vilkaisu peiliin! Vilkaiskaapa siis kaikki peiliin sellaisen ohittaessanne. Onko hartiat linjassa keskenään, toinen ylempänä kuin toinen? Nilkka suunnilleen lonkan ja olkapään kanssa linjassa?
Kerätäänpä sitten ohjat tuntumalle ja aletaan töihin. Muistakaa aina ohjia käyttäessä - käteen kerätessä tai pidätteitä ym. tehdessä - pitää pohkeet lähellä kylkiä. Seuraavaksi lähdetäänkin ratsastamaan käyntiä aktiivisemmaksi. Sehän tarkoittaa sitä, että aktiivisena hevonen astuu takajaloillaan rungon alle. Tämä on tärkeää ihan kaikissa askellajeissa ja kaikissa ratsastuksen lajeissa, jotta hevonen voi kantaa meidät oikein ja itseään turhaan rasittamatta. Helppoa se ei ole, mutta siihen pyritään. Napakan pohkeen lisäksi hevosta voi pyytää aktiivisemmaksi omalla istunnalla. Kokeilkaapa ryhdistäytyä satulassa ja ajatella reippaampaa käyntiä!
Kyllillä tarkista, että istut liikkeen päällä etkä sitä vastaan. Eli älä nojaakaan taakse vaan katso peilistä, että istut satulassa suorana. Hevonen liikkuu aina poispäin paineesta, joten liikettä vastaan istumalla et ainakaan saa sitä aktiivisemmaksi.
Hyvä! Sieltä löytyi kakkosvaihdetta Riinallekin. Fellu ei montaa käskyä tarvitsekaan. Muistakaa, ettette jää punkemaan pohkeilla, vaan käyttäkää pohje kyljessä ja sitten taas irti. Hevoset turtuvat jatkuvaan paineeseen yllättävän nopeasti.
Seuraavaksi jokaiseen ratsastusradan kulmaan jokainen saisi kiinnittää huomiota: ratsastatko hevosen kulmaan vai ajeletko vain kulman läpi kuin milläkin sunnuntailenkillä? Tee tsekkilista itsellesi. Puolipidäte, ulko-ohja pitää kaulan suorana, sisäohja asettaa ja ulkopohje kääntää. Jes, hyvältä näyttää! Kylli yrittää tapojensa mukaan lintsata asettumisesta, se tarvitsee melko paljon tukea sisäpohkeelta. Eli päästä sisäpohje rennosti alas ja ihan vaikka napauta kerran - kaksi hieman satulavyön taakse. Juuri noin.
Otetaan lyhyiden sivujen puoleen väliin voltit, mutta tällä kertaa siten, että paria metriä ennen volttia päästätte sisäohjan kokonaan pois! Kääntäkää hevoset voltille ihan vaan ulkoavuilla. Helpottaa, kun ajattelee, että kääntävä pohjeapu lähtee jo sieltä lonkasta saakka. Aivan kuten karsinassa halutaan että hevonen väistää ja sitä kosketaan kevyesti kylkeen, samalla tavalla lonkka painaa hevosta.
A-aa, anna sen ulko-ohjan roikkua vapaana, Hessulla! Tiedän että tekisi hirveästi mieli lähteä ronklaamaan sitä sisäohjaa ja kääntää sieltä, mutta kappas kun hevonen kääntyy paremmin ilman sitä.
Fellulla, pidä paino enemmän ulkojalustimella! Katso hevosen ulkokorvan yli, niin sun voltit eivät kutistu aivan olemattomiin.
Riinalla, muista pitää käynti aktiivisena myös voltin aikana. Helposti se lähtee kyselemään, että eikö jo olisi evästauon paikka.
Reinolla haluaisin nähdä vielä suoremman kaulan.
Okei, tuodaan sitten asetus mukaan. Sitä sisäohjaa ei tarvita välttämättä tähänkään! Eli asetus lähtee sisäpohkeesta. Se pitää saada riittävän alas ja vaikka vähän satulavyön taakse vaikuttamaan hetkellisesti. Noin juuri, tehän teette tässä itseasiassa minimaalista takaosan väistöä voltilla. Vautsi! Pointtina kuitenkin on, että hevosten taka- ja etupäät kulkisivat myös kaarevalla uralla samaa uraa pitkin. Helposti takaosa lähtee eri tielle kuin etuosa, vaikka se niska asettuisi kuinka nätisti. Tärkeämpää on kuitenkin se, että jalat kulkevat samaa uraa pitkin. Hienoja voltteja ihan jokaisella!
Jätetään sitten voltit toiseen kertaan ja lähdetään siirtämään hevosia kevyeen raviin. Ratsastetaan ikään kuin jättisuurta neliömäistä kahdeksikkoa kääntämällä ratsut aina pitkän sivun puolivälistä kohti vastakkaista pitkää sivua. Suunta vaihtuu joka kerta! Ja samalla kun suunta vaihtuu, vaihtuu myös kevennys, eli noin puolessa välissä tietä istutte alas satulaan ylimääräisen askeleen ajaksi ja taas jatkatte kevennystä kun uusi ulkoetujalka on ilmassa. Eli takapuoli nousee aina kun ulkoetujalka nousee - tai toisin päin ajatellen, te istutte satulaan kun sisäetujalka on maassa.
Muista ratsastaa kulmat myös tässä tehtävässä, Riinalla!
Kylli saisi edetä vähän reippaamassa ravissa, nyt se on tainnut unohtaa takajalkansa tallinpuolelle...
Fellulla on siinä oikein hyvä ravi! Tarkista kevennys.
Hessulla vähän jo turhankin hätäinen ravi, ota vähän takaisin ja rauhoita omaa kevennystäsi.
Valmistaudutaan sitten jäämään kaviouralle ja harjoitusravin kautta siirtämään hevoset käyntiin. Jäädään nyt vasempaan kierrokseen. Tullaan sieltä vaikkapa Reino kärjessä, lähdette kääntämään pitkältä sivulta kohti vastakkaista heti ensimmäisen puomin jälkeen. Ratsastetaan puomien väliin neliö, siten, että ennen jokaista puomia tulee pysähdys.
Käännetään katse menosuuntaan eli sinne päin mihin ollaan kääntymässä, samalla ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse puristamaan. Ja näin hevoset kääntää takaosaa kohti uutta suuntaa! Tarkoituksenahan on, ettei etujalat liikkuisi, eli tässä harjoitellaan samalla etuosankäännöksen alkeita.
Hessulla, ota selkeämmät pidätteet ja istu syvemmälle satulaan - älä annakaan sen kiskaista takapuolta ylös satulasta vetämällä kaulaa alas pysähdyksessä. Se olisi vaan kovin innokas jatkamaan matkaa!
Riinalla, tarkista, että pidätteet tulee sieltä omasta istunnasta ja nyrkin sisässä, älä vedä ohjista taaksepäin. Silloin hevonen vain jännittyy ja joudut käyttämään kahta kauheammin apuja. Pyritään aina siihen, että päästäisiin hevosen kanssa yhteisymmärrykseen mahdollisimman pienillä avuilla.
Muista, Fellulla, pitää ulko-ohja hyvällä tuntumalla myös pysähdyksessä.
Hyvä! Tullaan hetkeksi koko uralle ja otetaan välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen jatketaan hieman vauhdikkaammissa merkeissä. Otetaan ensin kuitenkin ohjat tuntumalle, ryhdistäydytään itse siellä satulassa ja tullaan käynnissä maapuomit pariin otteeseen. Kääntäkää pituushalkaisijalle sieltä tallin puoleisesta päädystä ja ottakaa katseelle kiintopiste. Hevoset kyllä osaavat ylittää maapuomit, siitä ei tarvitse huolehtia! Harjasta kiinni vaan, jos siltä tuntuu.
Suunta vaihtuu joka kerta ja voitte katsoa että menette eri suuntaan kuin edellä kulkeva, niin saatte enemmän tilaa. Eli vaikka olisi houkutus mennä koko ajan puomisivulta toiselle, antakaa välillä kaverille tilaa ja käväiskää kaviouralla.
Okei, lisätäänpä tehtävään vielä laukannostot. Tarkoituksena olisi, että se pitkä sivu tultaisiin harjoituslaukassa ja takaisin käyntiin pituushalkaisijalle. Pääty-ympyrän ratsastaminen on ehdottomasti sallittua kummassa tahansa päässä!
Kerrataanpa vielä laukannoston avut: tiivistä istuntaa ja purista sormia nyrkissä eli tee puolipidäte, siirrä sisälonkkaa eteen ja käytä sisäpohje kyljessä. Jos heppa ei nosta laukkaa, tee uusi puolipidäte ja aavistuksen napakammat avut. Älä jää paineistamaan, tarkoituksena ei ole ajaa hevosia laukkaan vaan ratsastaa siisti laukannosto. Se ei ole vaarallista, jos laukka tippuu raville, aina voi tehdä uuden noston.
Katse ylös! Kantapäät alas.
Älä purista polvilla, Riinalla! Silloin se ei nosta laukkaa. Eikä myöskään, Kyllillä, jos sisäjalkasi nousee ylös.
Laukka saattaa olla pelottavaa, onhan se askellajeista nopein. Uskokaa tai älkää, siinä on kuitenkin helpompaa istua kuin ravissa! :-)
Vaihdetaan käynnissä suuntaa, ja jokainen nostaa vielä kerran laukan.
Sitten vielä loppuravit! Jäädään koko uralle ja siirretään hevoset raviin. Annetaan vähän pidempää ohjaa ja painetaan ne omat kantapäät reippaasti alas. Siinä on oikein letkeää ravia Fellulla, hienoa!
Ja sitten loppukäyntien kautta kaartoon, isot kiitokset hevosille ja ensi kertaan.
6. TUNTI - MAASTOON!
7. TUNTI - SIIRTYMISIÄ
8. TUNTI - PUOMEJA
