|
Post by Inkku R. on Nov 17, 2021 11:09:02 GMT
Irene Raine
>> Toimitusjohtaja, master-ratsastuksenopettaja ja kv-kilparatsastaja Irene, Inkku, Raine, on huhtikuussa -84 Helsingissä syntynyt ratsastajasuvun nuorin vesa. Unelma omasta ratsastuskoulusta toteutui vihdoin! Irene kilpailee aktiivisesti kenttäratsastuksessa CIC3- ja 4-tasoilla niin Pohjoimaissa kuin Euroopassakin. Uusimpina villityksenään nainen on päättänyt valloittaa myös kouluradat ja edetä iänikuiselta vaativa B-tasolta ylöspäin. Sellainen Irene on: kun hän päättää jotain, hän on valmis tekemään töitä asioiden eteen. Välillä unelmat omasta ratsastuskoulusta ja kilparadoilla menestymisestä kohtaavat realismin kanssa, ja lautaselle päätyykin vain puuroa loppukuun ajan... Irene kuvaileekin itseään toiveikkaaksi realistiksi: hänen mielestään mikään ei ole tyystin mahdotonta! Inkun positiivisuus tarttuu myös oppilaisiin, ja hänet tunnetaan reiluna ja mukavana, vaikka joskus saattaakin vaikuttaa kireältä - mutta se johtuu vain kiireistä.
Kuuvuoren ilopilleri hoitaa tallin hallinnollisen puolen ja silloin kun hän ei treenaa maneesilla tai ole tuntienpidossa, tapaa hänet mitä todennäköisimmin tallin toimistosta venyttämästä senttejä ja suunnittelemasta seuraavia tempauksia. Toisinaan Irenen ajatuksenjuoksussa on hivenen hankala pysyä perässä...
Irenellä on yksi pahe: kauniit hevoset. Voiko naisella muka olla liikaa kauniita hevosia? Inkku tapaa kuitata aviomiehensä poikkiteloiset kommentit huomatuksella, että toiset naiset keräilevät käsilaukkuja - tai mikä pahempaa, urheiluautoja.
- Ulkonäkö -
Irene on hoikka ja pitkähkö, noin 170cm. Hänellä on vaaleanruskeat hiukset, useimmiten huolettomalla nutturalla. Meripihkan ruskeita silmiään nainen korostaa hienoisella ripsivärin ja kajaalin yhdistelmällä, vaikkei muutoin meikkiä pahemmin käytäkään. Irene ei niinkään seuraa uusimpia muotivillityksiä, vaan luottaa arjessa sinisiin ja mustiin pillifarkkuihin, yhdistettynä talvikaudella siistiin tummansiniseen ratsastustoppatakkiin ja kesäisin joko tekniseen huppariin tai rennompaan, mutta siistiin, t-paitaan. Värien puolesta Inkku suosii tummansinistä, syksyisin ihastuu aina uudelleen sinapinkeltaiseen ja tummanpunaiseen. Muutoin musta ja valkoinen for the win!
- Historia -
Irenen perhe on jo vuosisatojen ajan omistanut kartanon meren rannasta, parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta maaseudun sydämestä. Kartano on tunnettu suomalaisten ratsuhevosten kasvattajana, eritoten kansallisella tasolla menestyneistä kouluratsuistaan. Irenen äidin, Agnes Dammfjällin, nimen kaikki tuntevat koulupiireissä mm. lukuisista arvokilpailuvoitoista sekä nykyään arvovaltaisena tuomarina ja maajoukkuevalmentajana. Agnes on 50-luvulla syntynyt ankara, melko huumorintajuton ja säntillisesti tosiasioissa pysyttelevä pitkä nainen. Hänen isänsä oli eversti Dammfjäll, sodissa meritoitunut ratsumies. Agnesin aviomies ja Irenen isä, oli vuonna -86 keuhkosyöpään menehtynyt pankkiiri, joka ei voinut sietää hevosia. Agnes on huolehtinut tilasta yksin jo vuosikymmenet.
Irene jäi ainoaksi lapseksi - ja kuten arvata saattaa, välit äitiin eivät ole häävit. Agnesille oli kova isku vyön alle, ettei hänen tyttärensä jatkanut vuosisatojen perinnettä kouluratsujen parissa, vaan huiteli päivät pitkät pusikoissa poneineen kaikenmaailman risujen yli hyppien. Agnes ei alkuunkaan ymmärtänyt, miksi joku haluaisi hypätä maastoesteitä, paljon oleellisempaa oli ymmärtää perinteikkäiden klassillisten liikkeiden filosofiaa, kuten piaffea ja passagea - mieluummin ennen kouluikää. Agnes valmensi ainoaa tytärtään itse, koska katsoi muiden valmentajien olevan tehtävään kyvyttömiä. Menestys ei ollut kummoista. Irene ilmaantui paikalle myöhässä, yleensä rikkinäisissä farkuissa ja kaikkea muuta kuin kiinnostuneena dressyyrin hinkkaamisesta aivan liian suurilla kouluratsuilla. Kun Irene ilmoittautui kolmipäiväisiin kenttäkisoihin ponillaan, hänen äitinsä teki selväksi, ettei aikonut avittaa moista hanketta alkuunkaan. Irene hankki kyydin koulukavereiltaan ja majoittui kisajärjestäjän ullakolla. Kaikkien ihmetykseksi kenttäpiireissä täysin vieras nimi ratsasti suurella päättäväisyydellä yhdestä kiellosta huolimatta oman luokkansa kakkoseksi. Siitä alkoi Irene Raineen ura kenttäratsastajana: nykyään hän kilpailee omilla kasvateillaan kansainvälisillä CIC4-radoilla.
!! 2010 Irene putosi pahasti maastoradalla esteen sekaan, murtaen sekä oikean lonkkansa että vasemman ranteensa. Rohkeuteen tai intohimoon hypätä tällä ei ollut vaikutusta, mutta etenkin kouluratsastuksessa jäykkä ranne ja vihoitteleva, hieman vinoksi jäänyt lonkka vaivaavat yhä.
- Lyhyesti -
- osaamistaso tällä hetkellä: Pyhä Yrjö/150cm/130cm
- raivostuttavuuteen saakka päättäväinen, menee vaikka läpi harmaan kiven
- kova voitontahto, oli kyseessä sitten kilpailut tai vaikkapa itsensä voittaminen uuden asian opettelussa tms., oppilaalle ahaa-elämyksen saavuttaminen jne. > antaa itsestään välillä turhankin tiukan ja ankaran kuvan, vaikkei sellainen todellisuudessa olekaan
- itsekuri valtava mitä treenamiseen tulee, hevosshoppailussa ei sitten niinkään...
- huumorintajuinen ja positiivinen, osaa nostattaa valmennettavansa ylös epätoivosta ja ylittämään itsensä ihan huomaamatta
- puhuu äidinkielenään ruotsia ja suomea suloisen sekaisin, joutuu välillä tsemppaamaan muistaakseen oikean sanan oikealla kielellä ja silti sotkeutuu sanoissaan
- puhuu sujuvasti englantia ja alkeet saksasta sekä luxemburgista
Hyvät puolet: + kannustaa aina kärsivällisesti muita, asettaa muut itsensä edelle, aina valmis auttamaan pienissä kuin suurissa jutuissa
+ positiivinen
Huonot puolet: - kärsimätön ja yliankara itseään kohtaan
- voisi joskus himmata päättäväisyytensä ja itsepäisyytensä kanssa...
- stressaantuu melko herkästi
|
|