Kuuvuoren avajaiset 12.-15.8.2021

[Lauri M.]

Luokka 8. CIC4 (tarinaluokka)
Lauri Merikanto - Vargaz

Laurista tuntui, että kisakesä oli päättänyt vaatia veronsa juuri sillä hetkellä, kun miehen oli tarkoitus nousta Vargasin satulaan ja debytoida orin kanssa ratsukon ensimmäinen yhteinen neljän tähden kenttäluokka. Tasotavoite oli ollut Laurin mielessä Vargasin ostohetkestä lähtien ja vaikka miehestä oli ajoittain tuntunut siltä, etteivät orin paukut välttämättä riittäisikään sille tasolle, kulunut kausi oli ollut voimakkaasti nousujohteinen ja antanut toivoa tasonnousun suhteen. Mikäänhän ei tosin ollut vieläkään varmaa ja juuri siksi Lauri oli kuskannut kenttäratsunsa Ahvenanmaalle selvittämään, mihin heidän rahkeensa ratsukkona riittäisivät.



“Oliko sulla sitä urheilujuomaa jossain lähellä?” kypärää päähänsä kiskova, juuri pitkän kaavan mukaan haukotellut Lauri kysyi kihlatultaan, joka loi mieheen merkitsevän katseen.

“Sun olisi pitänyt antaa mun ajaa enemmän”, nainen huomautti, mutta ojensi Laurille pullon, jonka sisällön mies toivoi antavan elimistöön sen verran potkua, että tämä saisi avattua kilpailusuorituksensa koulukokeessa kunnialla.

“Sun täytyisi myös levätä enemmän”, Heidi mutisi pidellessään Vargasin ohjia sen aikaa, että Lauri sai kumottua myrkyllisen värisen juoman kurkkuunsa. “Sä olit väsynyt jo ennen tätä reissua, eikä tällainen matkustaminen ainakaan auta asiaa.”

“Totta”, Lauri myönsi huuliaan mutristaen, antaen sitten väsyneen virneen levitä huulilleen. “Vaikka en kyllä tiedä mikä määrä lepoa auttaisi tähän väsymykseen - se on varmaan jo kroonistunut.”

Heidin tuhahti ja Lauri kumartui painamaan nopean suukon naisen huulille ennen kuin miehen täytyi kiirehtiä verryttelyyn.



Puoliverioriaan verrytellessään Lauri lipui ajatuksissaan vuosia taaksepäin kisoihin, jotka olivat olleet ratsukon ensimmäiset. Silloin tähtiä oli ollut vähemmän ja Vargas vihreämpi, ja Lauri muisti edelleen kuinka jännitys oli ollut ottaa vallan. Mies itse oli siihen hetkeen mennessä kilpaillut kenttäratsastuksessa useilla silloisen työnantajansa hevosilla, mutta ensimmäisen täysin oman hevosen viemisessä kilparadoille oli ollut oma jännityksensä. Silloin Lauri oli katsonut enemmän muiden ratsukoiden työskentelyä verryttelyissä, mutta vuosien mittaa miehen fokus oli keskittynyt täysin tämän omaan tekemiseen.



Vargas liikkui hyvin, mutta Lauri tiesi, ettei se vielä riittänyt. Vaikka luokka oli pieni, mies halusi kokeilla orinsa kapasiteettia pykälän vaativammassa koululuokassa pyrkien esittämään kaiken sen laadun, mitä Vargas parhaimpina päivinään väläytteli. Kun verryttelyn toinen kimo ratsu liiteli kentän toisella laidalla varsin vakuuttavaa ravia, Lauri tunsi hermojensa kiristyvän hetkellisesti: oliko heistä vielä sille tasolle? Minkä luokan mies valitsisi ratsukon seuraaviin kisoihin, jotka satuttiin kaiken hyvän lisäksi kilpailemaan kansainvälisellä tasolla Ranskassa? Vargas tarjosi laukkaa, kun selässä hetkellisesti jännittyneitä apuja antava ratsastaja tavoitteli lisättyä ravia lävistäjän alussa ja Lauri tiesi, että tilanne vaati nollausta.



Vargas oli rakennettu ajan kanssa. Lauri itse oli kilpaillut Saksan vuosinaan CIC4-luokissa, joten miehen omat rahkeet riittivät kyllä. Ratsukko oli edellisissä kenttäkilpailuissaan saanut kolmen tähden luokan koulukokeesta ennätysprosenttinsa. Kaikki edellytykset onnistumiselle olivat siis olemassa, kunhan Lauri palauttaisi keskittymisensä hevoseensa ja sen tukemiseen valkoisten aitojen sisällä.



Kilpaurheilu vaati veronsa niin henkisesti kuin fyysisestikin, sen Lauri oli siihen ikään ja kokemukseen mennessä ehtinyt tiedostaa. Onneksi se myös antoi takaisin ja kuittasi sillä kroonisen väsymyksen tai yllättävien epäilysten hetkien kaltaiset töyssyt kisamatkoilla.

[Lauri M.]

/ Yp voi poistaa edellisen viestin, jossa foorumi heitti tarinan kappalejaon/muotoilut miten sattui. /

Luokka 8. CIC4 (tarinaluokka)
Lauri Merikanto - Vargaz

Laurista tuntui, että kisakesä oli päättänyt vaatia veronsa juuri sillä hetkellä, kun miehen oli tarkoitus nousta Vargasin satulaan ja debytoida orin kanssa ratsukon ensimmäinen yhteinen neljän tähden kenttäluokka. Tasotavoite oli ollut Laurin mielessä Vargasin ostohetkestä lähtien ja vaikka miehestä oli ajoittain tuntunut siltä, etteivät orin paukut välttämättä riittäisikään sille tasolle, kulunut kausi oli ollut voimakkaasti nousujohteinen ja antanut toivoa tasonnousun suhteen. Mikäänhän ei tosin ollut vieläkään varmaa ja juuri siksi Lauri oli kuskannut kenttäratsunsa Ahvenanmaalle selvittämään, mihin heidän rahkeensa ratsukkona riittäisivät.

“Oliko sulla sitä urheilujuomaa jossain lähellä?” kypärää päähänsä kiskova, juuri pitkän kaavan mukaan haukotellut Lauri kysyi kihlatultaan, joka loi mieheen merkitsevän katseen.
“Sun olisi pitänyt antaa mun ajaa enemmän”, nainen huomautti, mutta ojensi Laurille pullon, jonka sisällön mies toivoi antavan elimistöön sen verran potkua, että tämä saisi avattua kilpailusuorituksensa koulukokeessa kunnialla.
“Sun täytyisi myös levätä enemmän”, Heidi mutisi pidellessään Vargasin ohjia sen aikaa, että Lauri sai kumottua myrkyllisen värisen juoman kurkkuunsa. “Sä olit väsynyt jo ennen tätä reissua, eikä tällainen matkustaminen ainakaan auta asiaa.”
“Totta”, Lauri myönsi huuliaan mutristaen, antaen sitten väsyneen virneen levitä huulilleen. “Vaikka en kyllä tiedä mikä määrä lepoa auttaisi tähän väsymykseen - se on varmaan jo kroonistunut.”
Heidin tuhahti ja Lauri kumartui painamaan nopean suukon naisen huulille ennen kuin miehen täytyi kiirehtiä verryttelyyn.

Puoliverioriaan verrytellessään Lauri lipui ajatuksissaan vuosia taaksepäin kisoihin, jotka olivat olleet ratsukon ensimmäiset. Silloin tähtiä oli ollut vähemmän ja Vargas vihreämpi, ja Lauri muisti edelleen kuinka jännitys oli ollut ottaa vallan. Mies itse oli siihen hetkeen mennessä kilpaillut kenttäratsastuksessa useilla silloisen työnantajansa hevosilla, mutta ensimmäisen täysin oman hevosen viemisessä kilparadoille oli ollut oma jännityksensä. Silloin Lauri oli katsonut enemmän muiden ratsukoiden työskentelyä verryttelyissä, mutta vuosien mittaa miehen fokus oli keskittynyt täysin tämän omaan tekemiseen.

Vargas liikkui hyvin, mutta Lauri tiesi, ettei se vielä riittänyt. Vaikka luokka oli pieni, mies halusi kokeilla orinsa kapasiteettia pykälän vaativammassa koululuokassa pyrkien esittämään kaiken sen laadun, mitä Vargas parhaimpina päivinään väläytteli. Kun verryttelyn toinen kimo ratsu liiteli kentän toisella laidalla varsin vakuuttavaa ravia, Lauri tunsi hermojensa kiristyvän hetkellisesti: oliko heistä vielä sille tasolle? Minkä luokan mies valitsisi ratsukon seuraaviin kisoihin, jotka satuttiin kaiken hyvän lisäksi kilpailemaan kansainvälisellä tasolla Ranskassa? Vargas tarjosi laukkaa, kun selässä hetkellisesti jännittyneitä apuja antava ratsastaja tavoitteli lisättyä ravia lävistäjän alussa ja Lauri tiesi, että tilanne vaati nollausta.

Vargas oli rakennettu ajan kanssa. Lauri itse oli kilpaillut Saksan vuosinaan CIC4-luokissa, joten miehen omat rahkeet riittivät kyllä. Ratsukko oli edellisissä kenttäkilpailuissaan saanut kolmen tähden luokan koulukokeesta ennätysprosenttinsa. Kaikki edellytykset onnistumiselle olivat siis olemassa, kunhan Lauri palauttaisi keskittymisensä hevoseensa ja sen tukemiseen valkoisten aitojen sisällä.

Kilpaurheilu vaati veronsa niin henkisesti kuin fyysisestikin, sen Lauri oli siihen ikään ja kokemukseen mennessä ehtinyt tiedostaa. Onneksi se myös antoi takaisin ja kuittasi sillä kroonisen väsymyksen tai yllättävien epäilysten hetkien kaltaiset töyssyt kisamatkoilla.

[Inkku R.]

Huomenna on kilpailujen viimeinen ilmoittautumispäivä ja samalla viimeinen päivä tuotoksille!

[Oskari K.]

Oskari Käkiharju&Hohenzoller Ion

Oskarilla oli niin sanottu kisaähky.
Kevät ja kesä oli juostu ties millaisissa kissanristiäissä pitkin Suomea sekä ulkomaillakin, joten juuri kun hän olisi yhden viikonlopun halunnut niin sanotusti rauhoittua ja olla ihan vain kotona, Reija-vaimo oli bongannut Kuuvuoren kisakutsun.
Oskari oli ensin todennut, että vaimo voisi lähteä Ahvenanmaalle ihan yksikseen, hän ei jaksaisi, mutta Reija Käkiharjulle ei sanottu "ei."

Mustan Hanhen selkään noustessaan Oskari olisi vain halunnut lähteä takaisin kotiin. Hattien kanssa hän oli startannut aikaisemmin ja ihan samoilla fiiliksillä. Kotisohva viinilasillisen ja jonkun Netflix-sarjan parissa olisi ollut paljon houkuttelevampi vaihtoehto...
"Kisataan nyt nämä kisat loppuun asti ja sitten en kyllä hetkeen poistu kotoa."

Hanhi kulki kuuliaisesti, teki mitä pyydettiin ja Oskarikin oli lähes tyytyväinen koulukokeen jälkeen. Kunhan sama vire pysyisi toisinakin päivinä.
Vaikkei mies mikään bilehile ollutkaan, hänen ajatukset harhautuivat after ride-bileisiin ja hän huomasi jopa odottavansa niitä.

Oskari ei todellakaan välittänyt mistään bailuista, mutta jos tästä kisareissusta jotain "hyvää" piti odottaa, niin olkoon sitten ne loppubileet.
Pieni verkostoituminen hevospiireissä ei todellakaan ollut haitaksi. Ja mikäs sen parempi tapa tutustua toisiin kuin alkoholinkatkuiset bileet?
Vielä parempi, kun itse pysyisi selvinpäin...

[Sam]

1. Aloittelijaluokka - 12.8.2021
Samantha Wildrose - Keskiyön Valonkajastus

Lintsaus onnistuneesti koulun alkajaisista sekä kisoihin meneminen oli tietty mahtavaa aluksi, mutta torstain aamuna olisin ollut jo täysin valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähteä paikan päältä. Kahden päivän matka todellakin teki tehtävänsä tietty minuun että Kaktukseen, vaikka Elsa ja Toope olivat virkeämpiä kuin koskaan. Se vissiin oli stressaus koulun alkamisesta, joka piti minua valveilla puoliyötä. Nyt tuloksena oli aivan pihalla oleva minä ja pari jalkoja jotka olisivat mieluusti jääneet vielä pidemmäksi loikoilemaan patjalle. Aikainen herätys kuudelta sai itseni vielä väsyneemmäksi kuin aikaisemmin, katsotaan pääsenkö edes koko satulaan asti tänään.

Verryttelyssä oli lisäkseni kaksi muutakin ratsukkoa. En tiennyt heistä kumpaakaan ja he selvästi olivat yhtä tietämättömiä minusta. Katsoin molempien menoa sivusilmästä, joka näytti paremmalta kuin minun ja Kaktuksen köpöttely eteenpäin. Otin ohjista tiukemman otteen epäuskon kiusatessa mieltäni, mikä sai ruunan hämilleen. Se ei selvästi ymmärtänyt mitä ihmettä halusin siltä, joten pöllähtäneenä Kaktus hidasti vauhtiaan matelevaan käyntiin reippaasta ravista. Asia sai minut kiinnittämään uudestaan huomioni vuonohevoseen allani yrittäen rauhoittaa itseäni samalla. Kyllä me tästä selviäisimme, kunhan ajatukset itsellä ei lentäisi ulos ikkunasta.

Kaktus alkoi näyttelemään parempia pätkiä verryttelyn loppua kohden ja kohta olikin vuoromme mennä ratsastamaan rataa. Ruuna vaikutti ajoittain hermostuneelta kanssani, mutta olin onnistunut pitämään rauhallista vaikutelmaani yllä pitkänkin ajan, paitsi vuoromme aikana. Olimme varmasti naurettavin pari tehdessämme rataa, jonka muistin kuin muistinkin täysin. Olin kyllä aivan liian väsynyt jälkeenpäin tekemään mitään, ehkä seuraavalla kerralla muistaisin olla vetämättä moista valvomis- stunttia uudestaan.

2.80 cm - 15.8.2021
Samantha Wildrose - Keskiyön Valonkajastus

Osallistuimme Kaktuksen kanssa vielä toiseenkin luokkaan aikaisemman lisäksi. Olin myöskin parantunut aikaisemmasta väsymyksestäni ja tänään vaikutti olevan hyvä päivä - ellei kamalaa hellettä otettu huomioon. Kaikesta huolimatta olin toiveikas tulevan luokan suhteen.

Verryttely sujui sangen mallikkaasti, eikä mitään erikoista tapahtunut. Hyppäsimme esteitä verryttelyssä, mitä Kaktus suoritti kuin vanhakin mestari. Aluksi olin epäileväinen sen suhteen, että ratsuni jaksaisi mennä kaikki luokat läpi ja sen jälkeen vielä hypätä esteradan sen päälle. Vaikutti kuitenkin siltä ettei Kaktus ollut väsynyt lainkaan, mikä saattoi johtua yleistä pienemmistä esteistä, joita normaalisti hyppäsimme. Kehuin Kaktusta yllättävän paljon jo itse verryttelyn aikana, joten kuinkahan paljon kehuja saattaisi tulla itse radalla.

Minä olin nyt täysin varma meidän suorituksen onnistumisesta.

Yksi asia ainakin tuli opittua: Kaktus ei pidä ampiaisista eikä ampiaiset pidä siitä. Sitä pisti ampiainen aamutuimaan, muttei se näytä yhtään mitään kivun merkkejä, paitsi kun piston ympärille koskee. Seuraillaanhan sitä tietty, vaikka näyttää siltä ettei mitään kauheasti tapahtunut. Selvittiin siis tällä kertaa varmaankin säikähdyksellä.

[Inkku R.]

Tulokset tulleet! Kiitämme kaikkia osallistuneita ja onnittelemme sijoittuneita ja luokkavoittajia. Kurkkaa aloitusviestistä palkinnot!