|
|
Post by Inkku R. on Jul 29, 2021 9:02:32 GMT
Inkku & ponit Kenttäratsastaja ja talliyrittäjä Irene Raine, 37v., tässä päivää. Täällä voi seurata meikäläisen taivalta halki kenttäratojen, seurata, miten kahden varsin erilaisen hevosmaailman yhdistäminen onnistuu - jos onnistuu - sekä lukea yksäreideni arjesta. ⇒ 10v. FWB-tamma Celia HAH, "Celia" Kauden tavoite: sijoituksia VaB, re 100cm
⇒ 8v. FWB-tamma Barnby Marina, "Rilla" Kauden tavoite: startata PSG-tasolla, Rillalle etsinnässä sopiva sulho
⇒ 6v. FWB-ori Grand Visions, "Grady" Kauden tavoite: kehittää yhteistyötä ja startata nuorien luokissa
⇒ 14v. Trak-ori Bubblepop Blues, "Leksa" Kauden tavoite: vakiinnuttaa tasoksi CIC4
⇒ 7v. Suomenhevosori Raadelman Novelli, "Noffe" Kauden tavoite: vakiinnuttaa tasoksi CIC1+ Lenni, Irenen heräteostos ja oppimestari kouluratsastuksen saloihin ++ Nata-vauva ♡
|
|
|
|
Post by Inkku R. on Jul 29, 2021 9:10:37 GMT
29.7.2021 - Pelargonioita ja kapinoita
Avajaiset lähestyivät. Oli kai sanomattakin selvää, että se jännitti. Paitsi järjestelyiden - maastoesteiden kunnostamista, puomien maalausta, kukka-asetelmien tilausta ja viime hetken puunausta vähän siellä sun täällä - myös oman suorituksen puolesta. Me tehtäisiin Rillan kanssa PSG-debyyttimme. Alexandren mielestä olin hullu, kun ryhdyin moiseen. Eikö riittänyt, että menisin vaativaa B:tä Plutolla ja Leksalla, Metkulla helppoa A:ta, jonka lisäksi vieläpä hyppäisin Leksalla 130 ja starttaisin CIC3? Jätin mainitsematta rakkaalle siipalleni, etten ollut startannut kenttää sitten viime kevään. Koko kesä oli hujahtanut Kuuvuoren valmisteluissa. Kaikki hevoset olivat vihdoin muuttaneet saareen ja kesälaitumet olivat kovassa käytössä. Aurinko paahtoi laitumia kilpaa hevosten rouskutuksen kanssa, ja viime viikolla oli pitänyt jo soittaa Rea ruokkimaan poloisia. Oli melkoinen tuuri, että kaikki nelijalkaiset tulivat toimeen keskenään niissä laumoissa, jotka olin suunnitellutkin. Ainoastaan Fellu oli pitänyt siirtää pienempään porukkaan kukkoiltuaan Paavon kanssa turhan rajusti.
"Rillaaa!" Vislasin. Punarautias kohotti päänsä ruohikosta kaukana, lähellä rantaa. Merituuli puhalsi helpotusta paahtavaan kuumuuteen, jota oli jatkunut kesäkuun puolesta välistä lähtien. Sadetta oli tullut jokunen hassu pisara ja koko saari kylpi helteessä auringon polttaman keltaisena.
Rautias ravasi häntä kaarella lähemmäs. Heh, väärä rautias - omani köllötteli pitkin pituuttaan heinikossa. Pujahdin aidan ali. Caro luimisti ja loikkasi laukkaan, viilettäen korvat suippoina kauemmas.
"Kuuleppas Rilla", juttelin lähestyessäni kauneusunia ottavaa uljasta kilparatsuani, jottei se säikähtäisi, "meidän pitäisi mennä töihin."
Rilla liikautti korviaan, muttei tehnyt elettäkään noustakseen heinikosta. Caro viiletti ohi ja sai Rillaankin vauhtia. Puoliverinen kampesi ylös, ravisteli itseään niin että pöllysi ja työnsi tottuneesti turpansa taskuuni. Tamma antoi yllättävän helposti kiinni, ehkä se tajusi, että pääsisi vilvoittavaan pesuun.
Rilla nautti pölyt pyyhkivästä vedestä turpa rutulla. Yleensä tamma kiukutteli ja hoputti minkä ehti, mutta nyt se ei ollut moksiskaan tallipihalla seisoskelusta. Minä sen sijaan huomasin harhautuvani ihan muihin ajatuksiin tuon tuostakin. Oliko katsomo nyt ihan varmasti pesty? Hikiviila loiskautti vettä maahan ja Rilla steppasi kauemmas. Pitäisikö kouluradalla olla orvokkeja ja pelargoneja vai sittenkin lobeliaa ja miljoonakelloa? Rilla yritti näykkäistä harjaa, tökkäsin sen turpaa kauemmas. Miljoonakello on kyllä tosi huomaamaton - pelargoneja ja orvokkeja! Tamma ei millään meinannut ottaa kuolaimia suuhunsa, vaan kiskoi päätään ylös. Kohta se vetäisi harjauspuominkin mukanaan. Huokaisin syvään. Pitää muistuttaa Lenaa, että tilaa varmasti tarpeeksi makkaraa. Tänne tulee kuitenkin lasteittain mannersuomalaisia.
"Trouble?" Alexandren huvittunut ääni keskeytti ajatuksenjuoksuni.
"Nah, nothing unusual", hymähdin aviomiehelleni. En kuitenkaan estellyt minua huomattavasti pidemmän miehen tarttuessa suitsiin ja nakatessa ne punaisen tammani niskaan kuin kyseessä olisi keinuhevonen. Alexandre punttasi minut selkään ja ojensi kypärän. Kiinnitin hihnan ja kumarruin muiskauttamaan suukon sänkiselle poskelle.
"Hyvä tästä tulee!" Tokaisin, tietäen aivan hyvin, ettei miesparka ymmärtäisi lausetta saatika siihen piiloutuvaa sarkasmia. Hyvä, totta tosiaan.
Rilla oli ihan OK. Se ei ollut erityisen loistokkaalla tuulella, ei jaksanut nostaa kavioita aivan niin lennokkaasti ylös kuin tiesin koulutammani osaavan. Mutta se ei myöskään ryttyillyt tavalliseen tapaansa, joka oli ihan kivaa vaihtelua. Varsinkaan, kun istuin pesun jäljiltä hieman kosteassa selässä ilman satulaa. Kävin kouluradan jälleen kerran läpi - satulattomuus toi omat haasteensa. Suoritus oli ihan kelvollinen, vaikka yhdessä kohtaa ratsastin väärään suuntaan puolipiruetin jälkeen. Äh. Ohjelma oli ihan uusi, ja omista isojen kouluratojen vuosista oli jo aikaa. Hinku päästä niille takaisin paloi kuitenkin, Rillan myötä halusin jälleen kilpailla tosissani koulussakin.
Käyntiosuus. Tämä oli vaikeaa, sekä minulle että Rillalle. Paljon hauskempaa oli suorittaa laukassa ja ravissa - käynti paljasti kaikki virheet armotta. Käyntiosuus oli brutaali, raaka - PAM!
Rilla loikkasi sivuun lähes istuen takasilleen ja ryntäsi laukkaan kentän ympäri kuin päätön kana. Tarrauduin liukkaaseen vasta pestyyn ratsuuni kuin apina, päästellen suustani muka-rauhoittavia äännähdyksiä.
"Ptruu!" Lopulta - ikuisuudelta tuntuneen höykytyksen jälkeen - tamma hidasti, korvat villisti ympäristöä tarkkaillen. Rilla seisoi jalat harallaan ja puuskutti silmät laajenneina. Suoristin itseni sen selässä ja hain istunnan takaisin rauhoittaakseni ratsua edes hieman.
"Mikä hitto se oli?" Puuskahdin, taputtaen rauhoittuneen Rillan kaulaa. Hiki höyrysi sen kaulalla.
"Joku paukautti kottarit vähän kovemmin lantalassa", Jonas Åberg, uusi ponien esteope ja huikean hienon Rollen omistaja, totesi olkiaan kohauttaen. Mies talutti Rollea vanhan tallin edustalle, kummatkin näyttivät luppakorvaisilta muuleilta, joiden riippuvia päitä ei hätkäyttäisi edes helikopterin laskeutuminen vanhalle kentälle, jonka perukoilla Rilla kasasi itseään.
"Jessus" mutisin, yrittäen jatkaa vielä radan loppuun, mutta eihän siitä mitään tullut. Liu'uin alas Rillan selästä, nostin ohjat kaulalta ja lähdin kohti vanhan tallin harjauspuomia. Mutta Rillapa ei suostunut lähellekään. Se jumittui keskelle tietä korvat luimussa ja syvän loukkaantunut ilme turvallaan - tiedäthän, sellainen, johon vain rautiaat tammat kykenevät.
"No, mitä nyt?" Ehdin sanoa juuri kun lauma tyttöjä marssi ulos lantalasta.
"Me niin laitetaan ykköset tekemään nää hommat!" Joku kaakatti, saaden aikaan valtavan myöntyvien äännähdysten aallon. Rilla tuijotti puolen tusinaa kiukkuista tyttöä kuin he aikoisivat syödä rautiaita kouluratsuja.
"Mä en siivoo enää yhtään laidunta, en tasan."
"Ykköset saa ihan ite putsata vesisaavit, kantaa vedet ja- ja - ja"
"Niin justiinsa! Me mennään lakkoon. Ei oo reilua! Mekin halutaan joskus edes harjata poneja."
Tuijotin tyttölaumaa ihan yhtä typertyneenä kuin Rillakin. Avasin kypärän remmin kuin hidastetussa elokuvassa.
"Vertti oli sitä paitsi ihan likanen sen jäljiltä, voitteko uskoo? Sitten kun mä yritin pestä sitä, niin se tuli ja..." Äänet haipuivat kuulumattomiin lauman kadotessa parkkipaikalle. Pudistin päätäni ja taputin Rillaa kaulalle. Tamma laski päänsä pärskähtäen, astellen sitten päättäväisesti kohti puomia. Vaara ohi, tammansyöjät olivat kaukana, ja viilentävä suihku odotti. Olinkohan hemmottelemassa tammaani piloille? Taputin sen kylkeä, joka jotenkin kummasti oli kesän aikana paisunut. Teki itsekin mieli pulahtaa viileään suihkuun, mutta vieressä niitä näitä rupatteleva Jonas olisi saattanut hämmästellä moista toimintaa. Pyyhkäisin hikeä otsalta ja tyydyin osaani rautiaan tamman palvelijattarena. Pelargonioita ja lobelioita! Kyllä. Niillä Kuuvuoren areenakenttä saisi aivan uuden ilmeen.
Muut tallilaiset/hahmot bRnJLrsd Hevosen käytös Oma fiilis
Kakkoshoitajien kapina - OK - ei hyvä eikä huono - Hohhoijaa. Koska tämä loppuu? työt kutsuu... ·······
|
|
