Pacon päiväkirja

[Mimosa]

⤳ Par Hazard ⬿

Kutsumanimi Paco
Omistaa Mimosa Pääskysaari
Saapui talleille 04/10/21

[Mimosa]

Täällä ollaan
4. Lokakuuta

Pikimustan hännän huiskautus herätti minut haaveistani. Paco ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä ja se otti rennosti karsinassaan. Poistin parhaillani kuljetussuojia ruunan takasista, väsymyksen painaessa päivän jäljiltä harteillani kuin painava säkki kauraa.
Monen näköisiä kasvoja ja hevosia pyöri ympärilläni, pistin heti merkille nuorehkon keski-iän. Moni näytti peruskoululaisilta, ei se minua haitannut. Toivoin kuitenkin löytäväni ikäistäni seuraa. Pennilästä minulla oli jo entuudestaan yksi ystävä, jota on ollut mukava nähdä nyt enemmän. Lisäksi työ paikallisella kukkakaupalla tuo päivittäin uusia tuttavuuksia ja vanhuksista sai höpöttely seuraa ongelmaksi saakka.
Viereisessä karsinassa piehtaroi hevonen, se nousi sitten takaisin jaloilleen, ravisteli purut kiiltävältä karvaltaan ja katsahti meitä päin. “Ooh” sanoin hiljaa ääneen. Hevonen oli todella kaunis, kirkkaat herasilmät ja suuri valkea päämerkki tekivät vaikutuksen. “Kukas te olette?” mumisin ääneen ja kurkkasin karsinan oveen. “Vai että Rolle” tuumasin ja surkuttelin mielessäni kauniille hevoselle annettua, vähemmän miellyttävää nimeä.

“Jonas” kuului ääni viereltäni. Säpsähdin hämilläni ja näin karsinalla seisovan miehen. Tällä oli käsi ojossa tervehdystä varten, joten nappasin siitä kiinni kätelläkseni. “Huh, mä en yhtään kuullu sun tuloa!” sanoin hymyillen ja skannasin miestä pipon nutturasta kengän kiillotettuihin kärkiin. “Sori jos hiivin, mutta tervetuloa! Ootte uusia kuuleman mukaan.” tämä vastasi rennosti. “Joo kyllä vaan, Paco on onneksi älyttömän sopeutuvainen, ei tarvi stressata sen suhteen.” vastasin ja suljin ruunan oven. “Se on iso plussa ja komeakin tuo on.” mies jatkoi ja myötäilin.
“Rolle on sun?” kysyin hetken kuluttua, johon Jonas vastaili pitkän kaavan kautta, tämän kanssa sai ainakin keskustelua aikaan. Oli kiva todeta, että täällä oli vähän vanhempaakin sakkia. Juttelin miehen kanssa hetken, kunnes jatkoimme omille teille. Huomenna tulisin jumppaamaan ja liikuttamaan Pacon matkan jäljiltä, nyt suuntasin kotiin. Saatoin jo kuulla Tossanin mouruamisen jalkojeni ympärillä sekä Viirumamman pitkän venytyksen ja haukotuksen uunin päältä. Kaiken kaikkiaan talli, sen omistaja ja väki vaikutti todella sympaattiselta ja tunnelmassa ei ollut valittamista.

[Inkku R.]

04.10.2021
Hienoa nähdä, että Paco on kotiutunut näin hyvin! Ruuna tuntuukin olevan meillä kuin kotonaan. Meillä on tosiaan melko paljon poniratsastajia, ikäkirjoa on kuitenkin havaittavissa jo nyt, ja sehän on vain positiivinen asia. Jos tuntee hukkuvansa poniratsastajien mereen niin aina voi paeta Caprioléttiin, eiköhän siellä ole Lena valmiina pelastamaan. Tai mikä jottei toimiston puolelle meitä opettajia moikkaamaan. Tosin riskinä siinä on aina että joutuu ratsastustunnille. ;-)

2,5TP