dwb-t. Cintra K

[Inkku R.]

dwb-t. KYLLI
Cintra K

1.: 
2.: Julia Ä.

[Julia]

24.9.2021 - Ensimmäinen

Vilkuilin ympärilleni peilien kautta oman Audi aakolmoseni turvista. Naputin rattia vastahuolletuilla kynsillä ja mietin, mihin hittoon tässä pitäisi suunnata. Vastassa oli iso, ruma rakennus, joka varmaankin oli jonkinlainen maneesintapainen. Ei se kyllä ollut yhtään niin makee kuin kuvissa. Olikohan navi tuonut mut väärään paikkaan? Kyltissä oli kyllä lukenut Ratsastuskeskus - kuinka monta sellaista tässä tuppukylässä muka on. Pakko myöntää että yksikin oli jo maailman kahdeksas ihme. Halpa vuokraloukko kaikkea muualta kuin Stockiksen ytimestä oli alkanut tuntua ihan siedettävältä vaihtoehdolta, mutta mun kestohymy hyytyi taas. Jos Stockis oli New York, Pennilä oli Kanada. Fy f-
"Ootko eksyksissä?" Mun ajatukset keskeytti joku tummakutrinen jätkä, joka seisoi parin metrin päässä parkkiksen ohittavalla hiekkatiellä. Se talutti ponia, jolla oli kalliinnäköiset varusteet niskassaan. Valkoinen poni ei tosin näyttänyt yhtään arvostavan hyvää makua, joka kieltämättä jatkui jätkän tyylikkään toppaliivin kautta ihan söpöihin kutreihin. Jasså, aika kaivaa aspahymy esiin!
"Onks tää Kuuvuori?" Nousin autosta ottaen kasvoilleni sen hymyn, jolla kuuskymppisille baariruusuille myytiin kaikki rypyt maagisesti kadottavia ihmelotioneita. Tiesin saaneeni verenperintönä vastakkaista sukupuolta miellyttävät piirteet - mitä pahaa siinä oli, jos niitä joskus käytti vähän hyväkseen?
"Jep", tummatukkainen sanoi. Siinäkö kaikki?! Mutristin täydellisellä rosen sävyllä kiillotettuja huuliani.
"Mulla on - mulla on hoitohevonen täältä." Keksin äkkiä. Pieni valkoinen valhe, mitä sitten? Toistaiseksi mun koko hevosurani toinen tuleminen oli pelkkää valkoista valhetta - mä olin mennyt lipsauttamaan yhelle asiakkaalle töissä, että olin Pennilän paras esteratsastaja. Onneksi en ollut siihen törmännyt. Tosin, siitä se ajatus oli lähtenyt, joten pienestä valkoisesta valheesta oli joskus hyötyäkin.

Se tyyppi oli esittäytynyt Danieliksi, ja sillä oli kiire ratsuttamaan sitä valkoista ponia, joka ei ollutkaan sen oma. Höh! Ponipoika olisi ollut aika söpö ilmestys. Jatkoin yksin jyrkkään mäkeen kaartavaa hiekkatietä - ja esiin putkahti se kauan odotettu ihanan moderni tallialue.

"Täälläkö niitä hoitsuja sai?" Hymyilin jokaista sanaa painottaen löydettyäni viimein oven, jossa luki Kerhohuone. Tämä sen täytyi olla! Sohvalla rötkötti teinejä, joihin en luonut silmäystäkään.
"Sulla kävi tuuri", yksi niistä teineistä sanoi, "tänään on perjantai ja mä oon hoitsuvastaava."
"Ai". Loin pitkän arvioivan katseen blondiin. Teennäiseltä se näytti, varmaan isin ostamat kamat.
"Kylli olis vapaa", tyttö jatkoi. Muut teinit hihittivät nostamatta katseitaan luureistaan. Niinpä niin. Tuossa on hoitsuvastaavan jengi, siihen en tahtonut sekaantua.
"No se käy", tokaisin vastaten muutamaa vuotta nuoremman tytön haastavaan katseeseen. Tiskunta sen kuin yltyi.
"Paljon se menee?" Kysyin, ristien kädet rinnalle. Mulla olisi paljon shoppailtavaa: hanskat, saappaat, housut...
"Menee... Mitä?" Tyttö naurahti. "Tunteja, vai?"
"Siis esteitä, tietty."

Teinilauman huvituksen syy ilmeni aika pian. Kylli oli ensinnäkin ISO. Toisekseen se oli todella ruma, eikä se edes näyttänyt kiltiltä, mikä tietty mun tapauksessa oli vähän huono homma. Kukaan - siis kukaan- ei koskaan saisi tietää, etten mä oikeasti osannut yhtään mitään. Mitä hoitohevosella piti edes tehdä? Ridata? Enhän mä edes tiennyt, missä sen kamat olisi...
"Parin viikon päästä alkaa kurssi uusille hoitajille", ystävällinen naisääni kajautti takaa. Sätkähdin isoa hevosta, jota se talutti.
"Okeikiva", henkäisin, miettien, pitäisikö mun tietää kuka toi oli. Blondi vaan hymyili.
"Ja alkeiskurssi myös", hän jatkoi nyt jotenkin pehmeämmin hymyillen. Näkikö se, etten tiennyt yhtään mistään mitään?!
"En mä ole aloittaja", tokaisin, manaten sitä samantien.

[Inkku R.]

24.9.
Hupsista, sinullahan oli melkoinen aloitus Kuuvuorella! Mukava saada uusia ihmisiä tallille, eikä se tosiaan haittaa jos ensimmäisillä kerroilla pyörii vähän eksyneenä paikasta toiseen. Myönnetään, Kuuvuori on iso paikka. Olisin melkeinpä enemmän huolissani, jos joku uusi aloittaisi ja tietäisi heti missä mitäkin on! Ei siis huolta, paikat tulevat tutuksi kun täällä hengailee enemmän. Eikä siinä ole mitään hävettävää, jos taidot ovat päässeet vähän ruostumaan. Ratsastuskoulussahan tässä ollaan. ;-)

♡ Inkku R.
3,5TP